Trondheimin lumo: Idyllisiä maisemia, historiaa ja yllätyksiä Norjassa

Trondheim – Helposti haltuun 

Trondheim osoittautui juuri sopivan kokoiseksi kaupungiksi tutkittavaksi jalan. Keskusta on kompakti, ja monet nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan. Meillä oli kuitenkin auto vuokralla, ja täytyy sanoa, että autonvuokraus ei ole koskaan sujunut näin vaivattomasti! Teimme varauksen netissä ja rekisteröidyimme etukäteen Budgetin Quick Pass -järjestelmään, joten meidän tarvitsi vain noutaa avaimet ja auto Trondheimin lentokentällä, eikä aikaa tuhlaantunut paperitöihin.

Päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa sähköautoa, ja se olikin melkoinen elämys! Mies on vanhojen autojen harrastaja ja ei ole vielä oikein innostunut sähköautoista. Sähköauto oli edullisin vaihtoehto vuokraamon sivuilla ja valitsimme sen. Varustelu hämmästytti meidät täysin. Penkinlämmittimet, hierova penkki ja navigaattorin iso näyttö olivat luksusta, josta emme osanneet edes haaveilla. Erityisen kätevä oli tuulilasiin heijastuva ajolinjanäyttö, joka helpotti suunnistamista huomattavasti. Hauska yksityiskohta autossa oli kehyksetön ikkuna, joka näytti varsin futuristiselta, kun oven avasi. Miinuspuoli oli auton taipumus ottaa välillä ohjat omiin käsiin uraisilla ja märillä teillä.

Vaikka auto oli käytössämme, emme ajaneet sillä kovinkaan paljoa. Auto olikin erityisesti työkohteesta toiseen siirtymisiin ja kävimme parina iltana syömässä keskustan ulkopuolella. Tietysti myös matkat lentoasemalle taittuivat kätevästi sähköautolla. 

Finnairilla nopeasti perille

Aloitimme matkan Helsinki-Vantaan Relove-kahvilassa chia-puuron ja banaanileivän äärellä. Lensimme Finnairin suoralla lennolla, ja koska matka kesti vain pari tuntia, emme tilanneet ateriaa koneeseen. Oli yllättävää huomata, kuinka nopeasti Trondheimiin pääsee. Matkamme tuli vähän yllättäen ja oli mukava huomata, että matkustaminen sinne ei vienyt kauan.

Lyhyen lennon ansiosta Trondheim sopii mainiosti meille suomalaisille viikonloppukohteeksi. Moni muistaa kaupungin varmasti MM-tason talviurheilukisoista, mutta minut yllätti Trondheimin monipuolisuus ja kauneus. Metsäisten vuorten ympäröimä Trondheim on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta riittävän kompakti lyhyellekin lomalle.

Hotelli täydellisellä sijainnilla

Hotellimme, Nidaros Pilegrimsgård, sijaitsi aivan Trondheimin sydämessä, päättyvän tien päässä ja rauhallisen hautausmaan vieressä. Sijainti oli täydellinen: kaupaungin keskusta ja nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä, ja idyllinen joki luikerteli aivan hotellin vierestä.

Hotellin valintaan vaikutti tällä kertaa vahvasti hinta. Trondheimissa oli samaan aikaan isoja tapahtumia, ja hotellit olivat lähes täynnä. Tieto matkastamme tuli muutaman päivän varoitusajalla ja nämä lähes 300 euron yöt olivat edullisimmat, joihin sisältyi aamupala ja oma kylpyhuone. Edullisempia vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ollut tarjolla.

Hotellin yleiset tilat oli sisustettu tyylikkäästi. Huoneet eivät ehkä olleet aivan yhtä viihtyisät kuin olisimme toivoneet, mutta ikkunastamme avautuva näkymä hautausmaalle oli omalla tavallaan rauhoittava. Vaikka Nidaroksen katedraalin kellot soivatkin puolen tunnin välein, soitto loppui aina illalla, eivätkä ne häirinneet untamme.

Trondheim on tärkeä pyhiinvaellus-kohde 

Nidaros Pilegrimsgård -nimi viittaa pyhiinvaellukseen ja toden totta, Trondheim on ollut Pohjois-Euroopan tärkein pyhiinvaelluskohde jo keskiajalta lähtien. Vielä nykyisinkin majapaikkamme vieressä oleva Nidaroksen katedraali toimii Pyhän Olavin pyhiinvaellusreittien päätepisteenä. Reitti on verrattavissa Espanjan Santiago de Compostelaan.

Opin tällä matkalla, että Norjassa on laaja verkosto historiallisia reittejä, jotka johtavat Nidarosiin. Nämä reitit tarjoavat upeita luontoelämyksiä ja mahdollisuuden tutustua Norjan historiaan ja kulttuuriin. Monet etsivät näiltä matkoilta myös rauhaa, hiljaisuutta ja mahdollisuutta syventyä omiin ajatuksiinsa, riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta.  

Mutta tosiasia on, että Nidaroksen katedraali on yksi Pohjoismaiden upeimmista kirkoista. Tämä majesteettinen goottilainen rakennus on Norjan kansallispyhäkkö ja kuninkaiden kruunajaiskirkko. Ihailin sen  julkisivun yksityiskohtaisia veistoksia ja koristeita useaan otteeseen. 

Veistoksellisia yllätyksiä

Trondheimin tunnelma on mielenkiintoinen sekoitus vanhoja puutaloja, massiivisia kivirakennuksia ja modernia arkkitehtuuria, jota mutkitteleva joki rytmittää. 

Trondheimin uusi arkkitehtuuri tarjoaa veistoksellisia yllätyksiä. Rautatieaseman lähellä huomioni kiinnitti rakennuksen katolla häämöttävä "hymynaama", joka lähempää tarkasteltuna paljastui aukoksi katossa, josta ylimmät ikkunat näkyivät. Rakennuksen vino muoto ja tumma pinta erottuivat ympäristöstä.

Uteliaisuuteni heräsi, ja otin selvää tästä modernista luomuksesta. Se oli Powerhouse Brattørkaia, Snøhetta-arkkitehtitoimiston suunnittelema "plusenergiatalo". Sen aurinkopaneeleilla päällystetty katto hyödyntää kesäpäivät niin tehokkaasti, että rakennus tuottaa elinkaarensa aikana enemmän energiaa kuin se kuluttaa. Se hyödyntää myös merivettä lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Tämä sattumalöytö osoitti Trondheimin olevan myös modernin ja kestävän arkkitehtuurin edelläkävijä.

Trondheimin tunnelma on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta, mutta kaupungin sydän sykkii ehdottomasti sen historiallisissa puutaloalueissa. Puutalojen suuri määrä ja kapeat mukulakivikadut luovat kaupunkiin ainutlaatuisen, idyllisen tunnelman.

Erityisesti Bakklandetin alue kiehtoi minua, se oli kuin suoraan satukirjasta. Kun astuin sen kapeille, mutkitteleville kujille, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Värikkäät, huolella kunnostetut puutalot seisoivat vieri vieressä, ja niiden ikkunoista pilkisti kodikas valo. Tunnelma oli kiireetön ja rauhallinen. Idylliset kahvilat, tunnelmalliset ravintolat ja pienet, persoonalliset puodit kutsuivat pysähtymään, nauttimaan hetkestä. Se oli täydellinen paikka unohtaa arjen kiireet ja uppoutua historiallisen puutalokaupungin lumoon ja omiin ajatuksiin.

Vanha kävelysilta (Gamle Bybro) yhdistää puutaloalueen Trondheimin keskustaan ja joen rannassa olevat puutolppien varaan rakennetut varastorakennukset muistuttavat kaupungin pitkästä historiasta tärkeänä kauppapaikkana. 

Yksi matkan persoonallisimmista kohtaamisista oli riikinkukko. Se toi reissuun aivan omanlaistaan viehätystä — sellaisen yksityiskohdan, jota en osannut etukäteen odottaa kaupunkikohteelta. Kun riikinkukko tepsutteli kävelytietä pitkin vastaan, mietin, että onkohan täällä eläintarha jossain lähellä. Onkohan se karannut? Eihän riikinkukko kuulu Norjan alkuperäiseläimistöön. 

Sitten sainkin selville, että tämä oli ihan normaali näky tällä puolen kaupunkia. Lähistöllä olevan Tantes Hage -nimisen kahvilan pyörittäjä omistaa kaksi riikinkukkoa ja ne lähtevät välillä omille tutkimusmatkoilleen ympäröivään luontoon. Tuo kahvila olisi ollut mukava tuttavuus, mutta se on yksityiskodin puutarhassa ja avoinna vain sunnuntaisin, joten tällä kertaa en sinne päässyt.

Riikinkukko oli hauska muistutus siitä, miten Trondheimissa kaupunki ja luonto sekoittuvat toisiinsa yllättävillä tavoilla. Sama tunne jatkui, kun suuntasin Iladaleniin, vehreään laaksoon, jossa kaupungin äänet vaihtuivat nopeasti veden pauhuun. Menin putoukselle portaiden yläpäästä ja pauhu kuului jo kauas tielle. 

Lähtiessäni putoukselle luulin näkeväni pienen putouksen, jonka vierellä voin hetken istahtaa, mutta tämä olikin kokonainen kävelyreitti, osin puuportain varustettu. Olin täällä elokuun puolivälissä ja silloin ei juuri muita näkynyt, joten veden valtava voima oli täysin minun ihailtavissani ja sain kuvata rauhassa.

Sitten huomasin hääparin isoimman putouksen vierellä kuvattavana - tämä hetki oli liikuttava, kun tuli heti mieleeni oma mieheni, joka kosi minua Niagaran putouksilla pari vuosikymmentä sitten. Tämä oli myös erityinen hetki sen vuoksi, että edellisellä Norjan reissulla todistimme kosintatapahtumaa Oslon oopperatalon katolla.

Vesi on jotenkin lumoava elementti. Sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan — ehkä juuri siksi putoukset jäävät matkoilta usein mieleen niin vahvasti. Niissä on samaan aikaan rauhaa ja voimaa.

Iladalenissa Trondheim näytti vihreän ja luonnonläheisen puolensa, mutta seuraavaksi kaupunkia sai katsella aivan eri näkökulmasta — korkeuksista käsin, hitaasti pyörivän ravintolan pöydästä. 

Tyholttårnet on Trondheimin näköalatorni, jonka huipulla sijaitseva ravintola pyörii hitaasti ympäri. Kierros kestää noin tunnin, joten ruokailun aikana ehtii nähdä kaupungin joka suunnasta. 

Tyholttårnetin pyörivä ravintola oli kokemus, joka kuulosti etukäteen ehkä vähän turistiselta, mutta osoittautui todella hauskaksi. Ravintola pyörii 360 astetta tunnissa, ja ruokailun aikana Trondheim kiertyi hitaasti ikkunan takana esiin eri suunnista. Välillä näkyi rakennettua kaupunkia, välillä merta ja välillä ympäröiviä metsiä ja kukkuloita.

Liikkeen tunsi pöydässä istuessa, vaikka liike oli hidasta. Huvittavinta oli se, että vessaan lähtiessä piti oikeasti pysähtyä miettimään, mihin suuntaan pitäisi mennä. Baaritiski, jonka olin juuri nähnyt tietyssä kohdassa, olikin ehtinyt vaihtaa paikkaa. Tai siis tietenkään se ei ollut vaihtanut paikkaa — minä vain olin ravintolan mukana siirtynyt uuteen kohtaan maisemaa.

Tyholttårnet oli hauska tapa nähdä Trondheim vähän eri näkökulmasta, kirjaimellisesti. Kaupunki avautui rauhallisesti joka suuntaan, ja samalla sai nauttia ruoasta ilman kiirettä.

Tuo kuvassa näkyvä leipä muuten oli todella hyvää. Se kuului annoksen hintaan ilman eri tilausta.