Wekara

Solo artisti, joka elää ja hengittää.

Pitkä osuus omaa musaa on julkaisematta. Muutos siihen tulee ja menee. On aika saattaa Kääriön päiväkirjat julki. Kääriö on saari Etelä-Savossa ja siellä tallensin suurimman osan koko albumista. Rumpuja lukuunottamatta, jotka Rale Tiiainen soitti sisään at Studio 24/7.

Ukkonen jyrähti. Lentokivi tärähti. Savusauna jatkoi uinumistaan.

Ikuinen rauha. Tuulen havina.

Massiivinen haapa ja Tampian lahti.

Tätä ympäristöä ja rauhaa on mahdotonta kuvailla lyhyesti. Ensimmäinen sololevyni käsittelee tämän pienen saaren historian ja tapahtumien kautta herkän mielen iloja, suruja ja rakkautta. Luontoon. Lemmikeihin. Ystävyyteen. Rakkauteen.

Kaikkea elollista kohtaan.

Savusaunan edessä on lentokivi ja mä kuiskaan sille aina, kun menen varovasti sen vierestä. Se on lähes ikuinen. Mä vaan hetken täällä. Sillä on sammalpeitto ja se säteilee ihmeellistä lämpöä. Kiven vieressä kohoaa massiivinen haapa. Salama löi siihen aikoinaan. Se elää edelleen. Mä haluisin olla samaa, mut saa sulattaa, polttaa ja pilkkoa ja silti mä laulan teille siitä, kuinka kytken kitaran ikuisuuteen. Ei mulla muuta.

Näistä mä laulan. Ne kaikki liittyy vahvasti muistoihin, ihmisiin, tunteisiin ja myötäelämiseen.